MetsÀt,tuo luontoihmisen turvapaikka. MetsÀssÀ keho ja mieli saa rauhoittua ja samalla ihan uudenlaisen energialatauksen. MetsÀssÀ on maagista voimaa.
NykyÀÀn kaupungista saa lÀhteÀ yhÀ kauemmaksi ennenkuin löytÀÀ metsÀÀ. Tuntuu ettÀ metsÀn kaatamiset, avohakkuut ja harvennukset ovat lÀhteneet ihan kÀsistÀ viime vuosina. LÀhiseuduillani lÀhes joka metsÀ on harvennettu niin, ettÀ niistÀ nÀkee lÀpi. Ei sitÀ voi enÀÀ edes metsÀksi kutsua. SekametsÀ muuttuikin koivuniityksi, tai harjuille jÀtetty vain mÀnnyt ja muutamia kuusia. Se mihin et ennen nÀhnyt metsÀn takaa, nÀkyykin nyt aivan selkeÀsti, vaikka olisitkin kaukana. Lukuisat lenkkipolut, pururadat, jopa luonnosuojelualueet harvennetaan niin, ettÀ nÀet pitkÀlle eteenpÀin, et voi piiloutua mihinkÀÀn. Jos minÀ en pÀÀse niissÀ "metsissÀ" mihinkÀÀn piiloon niin kysynpÀ vaan, ettÀ onko kukaan ottanut huomioon niitÀ elÀimiÀ, jotka niissÀ ennen asui. Aikamoista tuhoa ihmiset aiheuttaa luonnolle ja elÀimille. Tuhoamisvauhti on huolestuttava ja lopulta se tuhoo myös meidÀt ihmiset kun ekosysteemi on tuhottu.
Harva tÀssÀ kiireen kulttuurissa tulee ajatelleeksikaan metsiÀ. Ihmiset pyritÀÀn vieraannuttaamaan luonnosta ja keskittÀmÀÀn kaupunkeihin. Monet jopa tekevÀt tÀmÀn mielellÀÀn, helpomman elÀmÀn perÀssÀ kun kaikki tarvittava on ihan lÀhellÀ. Materialismi, elektroniikka ja kulttuurielÀmykset pitÀvÀt ihmiset tyytyvÀisinÀ.
Kaikella on kuitenkin hintansa. Sen lisÀksi kuinka paljon tuo kaikki kuormittaa luontoa niin se on myös hyvin kaukana siitÀ mihin meijÀt on luotu, luonnolliseen elÀmÀÀn, elÀmÀÀn harmoniassa luonnon kanssa.
Jokaisen sielu kaipaa luontoa ja harmoniaa. Sielu etsii loputtomiin sitÀ ykseyttÀ, joka on jokaisen sielun koti. Kaikki eivÀt sitÀ vaan tiedosta itsessÀÀn.
Aika monen elÀmÀ koostuu siitÀ, ettÀ menet töihin, töistÀ tullessa kauppaan, ehkÀ johonkin harrastukseen, jonka jÀlkeen oletkin jo niin vÀsynyt, ettÀ lysÀhdÀt sohvalle tv:n tai tietokoneen ÀÀreen. katselemaan elokuvia ja sarjoja. Elokuvat ja sarjat ovat oiva keino turruttaa mieli ja saada ajatukset muualle. Jos ei elokuvia tai sarjoja niin sitten puhelimen selaamista ja pÀivittelyÀ. LÀhes kaikki sortuu tÀhÀn. Siihen saakin uppoomaan monta tuntia ja kas, siinÀ se pÀivÀ menikin. Huomenna sama homma uusiksi. Ja sitten ihmetellÀÀn kun ihmiset ovat niin vÀsyneitÀ nykyÀÀn ja haluttomia lÀhtemÀÀn kotoa mihinkÀÀn. Pahimmassa tapauksessa kun viikonloppuna on vapaata niin lÀhdetÀÀn vielÀ viihteelle ja vedetÀÀn pÀihteillÀ ne viimeisetkin voimat minimiin. Prosessoitua ruokaa, median tuottamaa pelkopornoa, kiire ja stressi, kaikella ajetaan ihmiset niin ahdinkoon, ettÀ sieltÀ on enÀÀ hyvin vaikea saada yhteys omaan sisimpÀÀn.
Se kuinka löytÀÀ se oma sisin, sielu,egon takaanta, sydÀntietous ja sen tuomat muut taidot, yksinkertaisesti löytyy kun vÀhennÀt elÀmÀstÀ kuormittavia tekijöitÀ ja alat tarkemmin kuuntelemaan sydÀmen ÀÀntÀ. TÀÀllÀ blogissa puhun juurikin niistÀ kuormittavista tekijöistÀ ja niistÀ mitÀ mm. voi saavuttaa kun minimoi niitÀ elÀmÀstÀÀn.