maanantai 22. marraskuuta 2021

MetsÀt on meidÀn latautumispaikka

MetsÀt,tuo luontoihmisen turvapaikka. MetsÀssÀ keho ja mieli saa rauhoittua ja samalla ihan uudenlaisen energialatauksen. MetsÀssÀ on maagista voimaa.


NykyÀÀn kaupungista saa lĂ€hteĂ€ yhĂ€ kauemmaksi ennenkuin löytÀÀ metsÀÀ. Tuntuu ettĂ€ metsĂ€n kaatamiset, avohakkuut ja harvennukset ovat lĂ€hteneet ihan kĂ€sistĂ€ viime vuosina. LĂ€hiseuduillani lĂ€hes joka metsĂ€ on harvennettu niin, ettĂ€ niistĂ€ nĂ€kee lĂ€pi. Ei sitĂ€ voi enÀÀ edes metsĂ€ksi kutsua. SekametsĂ€ muuttuikin koivuniityksi, tai harjuille jĂ€tetty vain mĂ€nnyt ja muutamia kuusia. Se mihin et ennen nĂ€hnyt metsĂ€n takaa, nĂ€kyykin nyt aivan selkeĂ€sti, vaikka olisitkin kaukana. Lukuisat lenkkipolut, pururadat, jopa luonnosuojelualueet harvennetaan niin, ettĂ€ nĂ€et pitkĂ€lle eteenpĂ€in, et voi piiloutua mihinkÀÀn. Jos minĂ€ en pÀÀse niissĂ€ "metsissĂ€" mihinkÀÀn piiloon niin kysynpĂ€ vaan, ettĂ€ onko kukaan ottanut huomioon niitĂ€ elĂ€imiĂ€, jotka niissĂ€ ennen asui. Aikamoista tuhoa ihmiset aiheuttaa luonnolle ja elĂ€imille. Tuhoamisvauhti on huolestuttava ja lopulta se tuhoo myös meidĂ€t ihmiset kun ekosysteemi on tuhottu. 


 Harva tĂ€ssĂ€ kiireen kulttuurissa tulee ajatelleeksikaan metsiĂ€. Ihmiset pyritÀÀn vieraannuttaamaan luonnosta ja keskittĂ€mÀÀn kaupunkeihin. Monet jopa tekevĂ€t tĂ€mĂ€n mielellÀÀn, helpomman elĂ€mĂ€n perĂ€ssĂ€ kun kaikki tarvittava on ihan lĂ€hellĂ€. Materialismi, elektroniikka ja kulttuurielĂ€mykset pitĂ€vĂ€t ihmiset tyytyvĂ€isinĂ€.
Kaikella on kuitenkin hintansa. Sen lisĂ€ksi kuinka paljon tuo kaikki kuormittaa luontoa niin se on myös hyvin kaukana siitĂ€ mihin meijĂ€t on luotu, luonnolliseen elĂ€mÀÀn, elĂ€mÀÀn harmoniassa luonnon kanssa. 
Jokaisen sielu kaipaa luontoa ja harmoniaa. Sielu etsii loputtomiin sitĂ€ ykseyttĂ€, joka on jokaisen sielun koti. Kaikki eivĂ€t sitĂ€ vaan tiedosta itsessÀÀn. 
Aika monen elÀmÀ koostuu siitÀ, ettÀ menet töihin, töistÀ tullessa kauppaan, ehkÀ johonkin harrastukseen, jonka jÀlkeen oletkin jo niin vÀsynyt, ettÀ lysÀhdÀt sohvalle tv:n tai tietokoneen ÀÀreen. katselemaan elokuvia ja sarjoja. Elokuvat ja sarjat ovat oiva keino turruttaa mieli ja saada ajatukset muualle. Jos ei elokuvia tai sarjoja niin sitten puhelimen selaamista ja pÀivittelyÀ. LÀhes kaikki sortuu tÀhÀn. Siihen saakin uppoomaan monta tuntia ja kas, siinÀ se pÀivÀ menikin. Huomenna sama homma uusiksi. Ja sitten ihmetellÀÀn kun ihmiset ovat niin vÀsyneitÀ nykyÀÀn ja haluttomia lÀhtemÀÀn kotoa mihinkÀÀn. Pahimmassa tapauksessa kun viikonloppuna on vapaata niin lÀhdetÀÀn vielÀ viihteelle ja vedetÀÀn pÀihteillÀ ne viimeisetkin voimat minimiin. Prosessoitua ruokaa, median tuottamaa pelkopornoa, kiire ja stressi, kaikella ajetaan ihmiset niin ahdinkoon, ettÀ sieltÀ on enÀÀ hyvin vaikea saada yhteys omaan sisimpÀÀn.


Se kuinka löytÀÀ se oma sisin, sielu,egon takaanta, sydÀntietous ja sen tuomat muut taidot, yksinkertaisesti löytyy kun vÀhennÀt elÀmÀstÀ kuormittavia tekijöitÀ ja alat tarkemmin kuuntelemaan sydÀmen ÀÀntÀ. TÀÀllÀ blogissa puhun juurikin niistÀ kuormittavista tekijöistÀ ja niistÀ mitÀ mm. voi saavuttaa kun minimoi niitÀ elÀmÀstÀÀn.